Koska kesä on tullut, sitä ei voi enää odottaa. Odotanpa lomaa.
Kevään vikalla viulutunnilla käytiin läpi monta asiaa, joita voin treenailla kesän aikana. Pitäisi oikeastaan kirjoittaa ne ylös ennen kuin unohdan, mutta unohdinko jo? Kesäkuussa luiskahdin kierteeseen, jonka kehältä en muka pysty hyppäämään ajoissa kotiin vinguttelemaan.
Myönnän: olen luuserilaiska viettämään laadukasta vapaa-aikaa ja tarttumaan viuluun. Tarvitsen soittotuntien tuomaa pakkoa repiäkseni aikaa soittamiseen (ylipäätään elämään). Enpä olisi ikinä uskonut, kuinka elintärkeää oli ostaa viulu!
Olin tänään edistyksellinen ja otin aikaa ihan itselle – lähdin neljältä töistä. Se kannatti. Tällaisista itsekkyyden oivalluksista pitäisi saada palkankorotus, olen ollut hyvällä tuulella koko illan. Yritän säilöä tuulen huomiseen asti (ehkäpä pyydän sitä palkankorotusta).
Klo 17 kaivoin viulun kotelostaan, kiristin jousen, pistin tuen paikalleen ja soittelin G-duuria viritysmittarin kanssa. Ja tuijottelin jälleen peiliin.
Ei hyvältä näytä, mutta sentään jousikäsi toimii eikä jousi hypi. Vasen käsi kaipaa paistinlastaa kesän ajaksi. Taisin tarvita sitä joku viikko sitten ruoanlaittoon ja unohdin palauttaa viulun viekkuun.
Klo 17:30 puin päälle trikoot ja lähdin tunnin lenkille, joka päättyi rankkaan kesäsateeseen. Oli täydellistä, juoksu kulki, ajatus virtasi ja jostain varmaan tuli se kuuluisa endorfiinihumala. Korvissa soi kestosuosikki k.d. lang, jonka keikalla kävin muutama viikko sitten.
Musiikillisia elämyksiä on ollut lähiaikoina muitakin. Viime viikolla Lahti Sinfonia ja Elina Vähälä askaroivat mm. Sibben viulukonserton parissa Naantalin kirkossa.
Huomioita:
– Olin koko salin nuorin, surullista. Kuinka käynee klassisen musiikin konserttien, kun suuret ikäluokat jättävät meidät?
– Itketti. Miksi? Jumalaisen kaunista musiikkia. Sopi siis olemuksensa puolesta hyvin kirkkoon, vaikken itse kuulukaan. Lippu maksoi muistaakseni n. 50 e, joten en pyytele anteeksi kuluttamaani puupenkkiä, jonka omistaa taho, jolle en veroja kerrytä.
– Pari viulistia Lahti Sinfoniasta oli ihanan positiivisia. Hymyilevä muusikko – ah!
– Tarkkailin viulistien sormien asentoa. Ne ovat muuten juuri niin kuin viuluope väittää. Tarkkailin myös jousia, kiristänkö jouseni liian kireälle? Muiden jouset näyttivät olevan enemmän kaarella.
– Noloa kai, mutta kiinnitin huomiota myös Elinan ulkonäköön: miten viulistilla voi olla niin ohuet käsivarret? Muutenkin on epäreilua, että joku osaa soittaa ja näyttää vielä hyvältä soittaessaan.
Näin syvällisiin huomioihin elähdyttävästä konsertista on hyvä lopettaa. Yritän blogata kesälläkin, se edellyttää tietysti myös soitantaa.
Olkoon blogi viulutunnin korvike pari kuukautta.
Eikä ole viulun syy, jos minä en osaa soittaa. Rakkaustarina jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti